Oi, Betlehem sä pienoinen
Oi Betlehem sä pienoinen
Min peittää tyyni yö
Sun untas vaiti vartioi
Tuoll yllä tähtivyö
Vaan kujillasi loistaa
Myös valo valtainen
Ja värjyy toivo kaipaus
Siell aikain ammoisten.
On Kristus siellä syntynyt
Mi meille lohdun suo
Kun kansa nukkuu kaiken maan
Käy enkelit sen luo
Ja aamutähti loistaa
Tuo viestin taivaisen
Ja luojan kertoo kunniaa
Ja rauhaa ihmisten.
Päivä vain ja hetki kerrallansa
1. Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
2. Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina.”
Tähän turvaan yhä uudelleen.
3. Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.
On ruusu Iisain juuren
1. On ruusu Iisain juuren
nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä kirja suuren
sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen
valaisee talviyötä
keskellä pakkasen.
2. Näin ruusun pyhyydestä
soi sana Jesajan:
“Hän syntyy neitsyestä,
Messias Jumalan.”
On Herra armossaan
sen ihmeen itse luonut
ja tullut päälle maan.
3. Nyt ruusu kaunein loistaa,
taivaasta tuoksun tuo.
Yön varjot päivä poistaa,
kansoihin toivon luo.
Jumala, ihminen!
Hän otti lapsen muodon,
jäi luokse syntisten.
4. Herramme, Kristuksemme,
oi poika Marian!
Sinua rukoilemme
laaksoissa kuoleman.
Suo, että taivaassa
me kerran kumarramme
Isäsi kasvoja.