Maa on niin kaunis
1.Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.
2.Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.
3.Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.
Mestari, myrsky on suuri
1. Mestari, myrsky on suuri, Ja mahtavat laineet käy.
On taivaskin mustana juuri, Ei apua mistään näy.
Mestari, sallitko meidän Kurjien hukkua?
Joka tuokio tuimasti uhkaa Meit aaltoihin haudata.
Ref
Mä tyyneksi aallot ja tuulet saan. Rauhaa vaan!
Raivotkoon viha siis aaltojen tai henkien taikkapa ihmisten,
Ei hätää, kun tullut vain laivahan on valtias Maan, meren, taivahan!
Saan kaikki mä tahtooni taipumaan, Rauha vaan, rauhaa vaan!
Saan kaikki mä tahtooni taipumaan, Rauhaa vaan.
2. Mestari, tuskani alta mua auta, mun aallot vie.
Ei tyyntyä vain syän malta. Oi nytkö jo päättyy tie?
Synnin ja surujen vyöry käy yli sieluni,
Ja mä hukun, mä hukun, ah Herra. Oi riennä jo avuksi!
3. Mestari, myrsky ei pauhaa nyt enää, Jo tyyni on!
On tunnossa riemua, rauhaa, kuin kirkkaus auringon.
Kiitetty, Herra, kun kuliet kkanssani ainiaan, satamaan
Kunnes laskea kerran saan rannoilla uuden maan.
Oi ihmeellistä armoa
1.Oi ihmeellistä armoa,
kun löysit eksyneen.
Nyt uusin silmin nähdä saan.
Nyt katson Jeesukseen.
2.Vain armo murtaa syntisen
ja rauhan lahjoittaa.
Voi suurta päivää ihmeiden!
Sain armon oivaltaa.
3.Saan jättää kuilut synkkyyden.
Jää taakse valheen yö.
Nyt kuljen armoon luottaen,
ja vielä jatkuu työ.
4.Hän kantaa kaipaustani
ja toivoon vastataan.
On Herra itse kaikkeni
taivaassa, päällä maan.
5.Kun päättyy matka maallinen
ja kuihtuu kaikki muu,
saan nähdä taivaan kirkkauden
ja rauha vahvistuu.
6.Kuin hanki haihtuu kerran maa
ja loiste auringon,
vaan Herra viipyy luonani,
ja armo aina on.