Keskitalvi synkkä
Keskitalven synkän tuulet tuivertää,
jäässä veet on aivan, kylmä, hyinen maa.
Lunta sataa hiljaa, lunta valkeaa.
Keskitaivi synkkä muistot kausa saa.
Taivas ei voi häntä, maa ei rajoittaa,
Herramme kun saapuu valtavoimassaan
Keskitalveen synkkään, talveen asumaan,
Kaikkivoipa Jeesus, Vapahtaja maan.
Suu ri enkeljoukko luokseen vaeltaa,
Parvi kerubeiden ilman valloittaa.
Mutt’ vain neitsyt äiti, Pyhä Maaria,
Hellassaan saa kantaa laata uinuvaa.
Minkä lahjan hälle, köyhä, antaisin
Paimen yön jos oisin, lampaan kantaisin.
Tai jos idän viisas, kullan, mirhämin.
Muta tuoda voin vain nöyrän sydämen.
Kun hetki löi jo keskiyon
Kun hetki löi jo keskiyön,
Niin kaikui riemuinen
Tää laulu jälkeen päivän työn
Huulilta enkelten:
”Maan päällä rauha, rakkaus
Vallitkoon ainiaan.”
Maan hiljaisuuteen soittivat
Enkelit harpuillaan.
Me vielä saamme laulun tään
Näin kuulla helkkyvän,
Kun enkeläänet heläjää
Maan yllä nääntyvän.
Sen laaksot, vuoret odottaa
Sanomaa Jumalan,
Ja jälleen maa tää kuulla saa
Tuon laulun sointuvan.
Kuului laulu enkelten
Kuului laulu enkelten
Kautta avaruuksien.
Vuoret kertas kaiullaan
Riemulaulun taivaisen.
Chorus
Gloria in excelsis Deo.
Gloria in excelsis Deo.
Paimenet on ihmeissään:
Miksi riemulaulut nää?
Minkä sanoman nyt tuo
Taivahinen laulu tää?
Käykää Betlehemihin,
Syntynyt on lapsonen.
Polvistukaa eessä sen,
Eessä Herran taivaisen.